Parhaat maalintekijät kautta aikojen ; Saksa


1970-luvun lopussa sattuman kautta Suomeen saapunut Keith Armstrong on jättänyt eri rooleissa suuren jäljen suomalaiseen jalkapalloon. Newcastle Unitedista lainasopimuksella Oulun Palloseuraan kaudeksi 1979 siirtynyt Armstrong pelasi Suomessa lopulta yhdeksässä seurassa voittaen Suomen mestaruuden kolme kertaa. Vielä menestyksekkäämmäksi muodostui valmentajaura, jonka aikana suomalaistunut britti juhli mestaruutta viidesti.


Saavutuksia pelaajana

– seurat: KuPS 1979–1982, Cercle Brugge (BEL) 1982–1986, Lokeren (BEL) 1986–1987, Anderlecht (BEL) 1987–1991, Royal Antwerp (BEL) 1991–1993, Châteauroux (FRA2) 1993–1996
– 59 A-maaottelua, 4 maalia-Palloliiton ja Urheilutoimittajien liiton vuoden jalkapalloilija 1983
– Neljä Belgian Cupin voittoa: 1985, 1988, 1989, 1992
– vuosina 1982–1993 Belgian pääsarjassa 215 ottelua ja 27 maalia

– Pelaajauran jälkeen mm. Palloliiton koulutuspäällikkönä ja valmentajana Suomen U18, U20 ja U21 -maajoukkueissa ja Turun Palloseurassa

Aki Lahtinen (s. 1958)
Oulun Palloseurassa uransa aloittanut Aki Lahtinen pelasi urallaan 56 aikuisten maaottelua. Monikäyttöinen pelaaja edusti Notts Countya vuosina 1981–1984 Englannin pääsarjassa.

Puolustajana pelannut Lahtinen pelasi myös Suomen olympiajoukkueessa Moskovan olympialaisissa vuonna 1980. Hänet valittiin vuoden jalkapalloilijaksi kahdesti.

Saavutuksia:

– seurat: Oulun Palloseura (OPS) 1975–1981, Notts County (ENG) 1981–1985, Kemin Palloseura (KePS) 1985–1987, Oulun Työväen Palloilijat (OTP) 1988–1990
– 56 A-maaottelua, 11 nuorten maaottelua, 23 poikamaaottelua
– 31 ottelua ja 2 maalia Englannin pääsarjassa 1981–1984, 14 ottelua Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla 1984–1985
– Suomen mestaruus 1979 OPS ja 1980 OPS
– SM-sarjassa 249 ottelua ja 8 maalia vuosina 1976–1990
– mukana Suomen joukkueessa Moskovan olympialaisissa 1980
– Palloliiton ja Urheilutoimittajien liiton vuoden jalkapalloilija 1980, Urheilutoimittajien liiton vuoden jalkapalloilija 1981

Sanna Valkonen (s. 1977)
Sanna Valkonen pelasi ensimmäisen maaottelunsa vuonna 1995 Ruotsia vastaan. Yhteensä maaotteluita mittavalla uralla kertyi 120, mukaan lukien kahdet eri arvokisat. Lähes koko huikean uransa hän luuti topparin tontilla.

Valkosen palkintokaapissa on muun muassa kaksi UEFA Cupin voittoa, lukuisia Suomen mestaruuksia ja Cup-voittoja, kaksi valintaa vuoden pelaajaksi Suomessa ja kasoittain muita voittoja ja titteleitä. Valkonen voitti urallaan Ruotsin pääsarjan sekä Cupin kahdesti.

Saavutuksia:

– seurat: Kontulan Urheilijat, Puistolan Urheilijat, Malmin Palloseura, Helsingin Jalkapalloklubi, Boston Renegades (USA), Umeå IK (SWE), AIK (SWE), KIF Örebro (SWE)
– 120 A-maaottelua, joissa 7 maalia
– 15 U23-maaottelua, 1 U18-maaottelu, 12 U17-maaottelua
– mukana Suomen joukkueessa EM-kisoissa 2005 (välierät) ja EM-kotikisoissa 2009 (puolivälierät)
– UEFA Cupin voitto 2003 Umeå ja 2004 Umeå
– Pohjois-Amerikan W-liigan mestaruus 2002 Boston
– Vuoden naispelaaja Suomessa 2001 ja 2002
– Suomen mestaruus 1993 KontU, 1998 HJK, 1999 HJK, 2000 HJK ja 2001 HJK-Suomen Cup 1996 PuiU, 1997 MPS, 1998 HJK, 1999 HJK, 2000 HJK ja 2002 HJK
– Ruotsin mestaruus 2002 Umeå ja 2005 Umeå-Ruotsin Cup 2002 Umeå ja 2003 Umeå

Vuonna 2023 valitut

Rautiainen on ehtinyt vaikuttaa jalkapallossa jo yli 40 vuoden ajan niin pelaajana, valmentajana kuin TV-kommentaattorina. Näissä kaikissa rooleissa vauhdikas jalkapallopersoona on paitsi menestynyt, myös jättänyt jälkeensä uskomattoman määrän värikkäitä muistoja ja tarinoita.

A-maajoukkuedebyyttinsä Rautiainen teki vasta 17-vuotiaana vuonna 1979. Keskikentällä ja laitahyökkääjänä peliuransa tehnyt PK-35:n, HPS:n ja HJK:n kasvatti on edelleen kaikkien aikojen nuorin A-maajoukkueessa pelannut pelaaja.

Tekniikallaan, liikkeellään ja lyhytsyöttöpelillään hurmanneen superlahjakkuuden esitykset herättivät nopeasti myös Euroopan suurseurojen kiinnostuksen. Monista vaihtoehdoista Rautiainen päätyi siirtymään Bayern Müncheniin huhtikuussa 1980. Baijerissa 18-vuotiaan nuorukaisen pelit jäivät vain yhteen, mutta seurannut lainasiirto Werder Bremeniin onnistui. Rautiainen tuli hyvin toimeen valmentaja Otto Rehhagelin kanssa ja teki läpimurtonsa Bundesliigaan vain parikymppisenä.

Vuonna 1982 Rautiainen valittiin vuoden jalkapalloilijaksi. Samana vuonna hän siirtyi Arminia Bielefeldiin, jossa hän vietti peliuransa parhaat vuodet. Niinä aikoina Arminia pelasi seurahistoriansakin menestyksekkäintä jalkapalloa Bundesliigan ylemmässä keskikastissa. Pääasiassa oikeana laiturina pelannut Rautiainen hurmasi paikallisia pallonkäsittelytaidollaan, juoksuvoimallaan ja iloisella personallaan, ja nousi paikallisten suursuosioon. Bielefeld putosi Bundesliigasta 1985, mutta Rautiainen jatkoi seurassa vielä yhden kauden verran, minkä jälkeen hän päätti palata Suomeen suorittamaan armeijan. Saksan vuosinaan Rautiainen pelasi pääsarjassa 116 ottelua ja teki niissä 14 maalia.
Maajoukkueessa Rautiainen ehti pelata 29 ottelua ja tehdä yhden maalin, joka syntyi vuonna 1979 Norjaa vastaan. Ottelumäärä olisi voinut kasvaa suuremmaksikin, mutta 80-luvun Bundesliigasta oli harvemmin pääsyä maajoukkueen harjoitusturnaukseen.

Pasin myöhempää pelaajauraa sävyttivät loukkaantumiset. Vuoden 1986 jälkeen Rautiaisen loppu-ura sujui Klubissa lukuun ottamatta paria lyhyttä visiittiä FC Locarnossa Sveitsissä sekä SG Wattenscheidissa Saksassa. Viimeiseksi maaotteluksi jäi Suomen 3-0 -voittoon päättynyt ottelu Olympiastadionilla Tsekkoslovakiaa vastaan 1987.

Valmennusuransa Rautiainen aloitti 1990-luvulla jalkapalloromanttisesti junioriseurastaan PK-35:stä. Valmennusuran startti oli lähes yhtä komea kuin futisurankin, sillä Rautiainen nosti pukinmäkeläisseuran Veikkausliigaan asti ja saavutti SM-pronssia heti ensimmäisellä pääsarjakaudellaan 1998. Kauden jälkeen kaupunginosaseura ostettiin ja siitä tuli FC Jokerit, jonka peräsimessä Rautiainen voitti Suomen Cupin vuonna 1999 ja SM-hopeaa 2000.

2000-luvulla Rautiainen valmensi Jokereiden lisäksi vielä KooTeePeeta, TPS:ää sekä Levadia Tallinnaa. Sinä aikana palkintokaappia kertyivät korostamaan Levadiasta Viron liigan hopeaa 2007 ja 2008, pronssia 2005 sekä SM-pronssia TPS:stä 2009. Kauden 2010 alla Rautiainen erosi TPS:n päävalmentajan paikalta, minkä jälkeen hän on työskennellyt pääasiassa TV-kommentaattorina eri kanavilla.

Vuonna 2022 valitut

Markku Peltoniemi (s. 1948)

Saavutuksia

Pelaajana
– keskikenttäpelaaja, 5 poikamaaottelua
– seurat: SM-sarjassa HJK 1965–1975, 1. divisioonassa HPS 1976 ja 2. divisioonassa HPS 1977–1978
– Suomen mestaruus HJK 1973, SM-hopeaa HJK 1965 ja 1966 ja SM-pronssia HJK 1968, 1969 ja 1974
– Suomen Cupin voitto HJK 1966
– SM-sarjassa 141 ottelua ja 13 maalia pelasi ja teki maalin HJK:n historian ensimmäisessä eurocup-ottelussa: 22.9.1965 Euroopan mestarien cup HJK-Manchester United 2–3

HJK:n joukkueenjohtajana
– joukkueenjohtajaksi HJK:ssa vuonna 1980
– yli 40 vuoden ajan joukkueenjohtajana yli tuhannessa HJK:n miesten edustusjoukkueen ottelussa
– 1980–2021 voittamassa Suomen mestaruutta 19 kertaa ja Suomen Cupia 13 kertaa
– nimettiin HJK:n Hall of Fameen 2007 ja Veikkausliigan legendaksi 2011
– Captain’s Ball 2014

Luettelo jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen loppuotteluista

Miikka Toivola (s. 1949) – Turun lahja HJK:lle
”Miikka Toivolalla oli jo tuolloin tämän päivän ammattilaisjalkapalloilijoiden asenne, jossa kehittyminen, harjoitteleminen sekä pelaaminen vaativat täydellistä keskittymistä lajiin.” – Atik Ismail
Miikka Toivola aloitti peliuransa Porin lähistöllä vaikuttavan Pihlavan Työväen Urheilijoiden paidassa 1960-luvun lopussa. Suomen sarjan pelit vaihtuivat mestaruussarjaan, kun TPS hankki lahjakkaan Toivolan riveihinsä kaudeksi 1969. Laiturina tai hyökkääjänä viihtynyt pelaaja voitti TPS:ssä kaksi Suomen mestaruutta ennen kuin siirtyi HJK:hon.
Taloudellisessa kurimuksessa ollut töölöläisseura teki Paavo Einiön johdolla korjausliikkeen kaudeksi 1973, ja Toivolaan ladattiin suuret toiveet joukkueen tärkeimpänä hankintana. Turkulaisvahvistus ei pettänyt. Kai Pahlmanin valmennuksessa Toivola nousi joukkueensa parhaaksi maalintekijäksi Klubin juhliessa vuosien tauon jälkeen mestaruutta kauden 1973 päätteeksi.
Toivola jatkoi HJK:ssa kauteen 1980 saakka. Hänen vahvuuksiaan olivat pelisilmän ja potkutekniikan lisäksi kova työmoraali ja sitoutunut, aikaansa nähden ammattimainen asenne. Maajoukkueessa mies sai tililleen 61 A-maaottelua oltuaan mukana suurimmassa osassa 1970-luvun maaotteluita. Pelaajauransa jälkeen Toivola valmensi HJK:ssa kaksi vuotta, joiden kohokohtana oli Suomen cupin voitto vuonna 1984. Cup-voiton jälkeen Toivola jätti paikkansa Jyrki Heliskoskelle ja päätti keskittyä siviilitöihinsä. Mies on kuitenkin vaikuttanut Klubissa tämän jälkeenkin A-poikien valmentajana ja valmennuspäällikkönä.

Saavutukset
– seurat: HJK
– Suomen mestaruus 1971, 1972, 1973, 1974 ja 1975
– HJK:n naisten joukkueen perustajajäsen ja ensimmäinen kapteeni
– Suomen valtion Pro Urheilu -mitali (2012)
– Kaijan kannu -kiertopalkinto tyttö- ja naisjalkapallon edistämisestä on nimetty Salopuron mukaan

Saavutukset
– seurat: Turun Weikot, Turun Pyrkivä, Red Star (FRA), TPS, TuTo
– 44 A-maaottelua, 12 maalia
– SM-sarjassa 182 ottelua, 87 maalia; Ranskan 2. ylimmällä sarjatasolla 63/18
– SM-sarjan paras maalintekijä 1958
– Urheilutoimittajien vuoden jalkapalloilija 1951
– TUL:n mestaruus jalkapallossa 1953 (Pyrkivä), jääkiekossa 1947 ja 1948 ja jääpallossa 1951 ja 1952

Kalevi Lehtovirta (1928–2016) – Turusta Pariisiin
”Terävästi, vasemmalla jalallaan nahkaista palloa kuljettaen hän eteni laitaansa pitkin. Rytminvaihdos, katse keskelle kenttää ja keskitys. Pallo löysi osoitteensa, sillä Bror Mellbergillä oli helppo työ puskea peliväline maalivahdin selän taakse. Kalevi tiesi, että kaikki olisi kunnossa.” – Atik Ismail
Turkulaislähtöisestä Kalevi Lehtovirrasta tuli kolmas suomalainen jalkapalloammattilainen vuonna 1953, kun hän teki sopimuksen perinteikkään pariisilaisseuran Red Starin kanssa. Samoihin aikoihin Ranskaan siirtyivät maajoukkuetoverit Aulis Rytkönen ja Nils Rikberg. Seura- ja maajoukkueessa välihyökkääjänä pelannut suomalainen joutui uudessa maassa sopeutumaan aavistuksen puolustavampaan rooliin, mutta painavat vasemman jalan potkut tuottivat maaleja ja syöttöjä Ranskassakin. ”Kale” iski ensimmäisellä kaudellaan Ranskassa peräti 10 maalia ja teki esityön lukuisiin ruotsalaisen keskushyökkääjän Bror Mellbergin maaleihin.
Lehtovirta pelasi Red Starissa neljä vuotta – kaikki Ranskan toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Palattuaan Suomeen mies puki ylleen TPS:n raitapaidan kuudeksi vuodeksi, jonka jälkeen hän edusti uransa iltahämärässä kaksi vuotta Turun Tovereita. Uran saldona oli lopulta yksi seura Pariisista ja neljä Turusta. Ennen Ranskaan lähtöään Lehtovirta pelasi myös jääpalloa ja jääkiekkoa: molemmissa lajeissa hän voitti TUL:n mestaruuden.


Argentiina on mestari, tähdistö, palkitut

Hanna-Mari Sarlin (s. 1964) – Maunulasta maajoukkueeseen
’Näin, että Slovakian maalivahti oli laukaisuhetkellä vasta valmiusasemissa ja libero eteni taaksepäin. Silloin oli paras hetki ampua.’ Täydellinen laukaus löytyi Slovakian maalin nurkasta. – HS, EM-karsintaottelusta Suomi-Slovakia, 1996
Hanna-Mari Sarlin aloitti jalkapallon pelaamisen 1970-luvun puolivälissä, kun ensimmäinen sukupolvi naisten SM-sarjan pelaajia oli siirtymässä syrjään. HJK:n Maunulan kaupunginosajoukkueessa Sarlin oli Heimo Laaksosen kokoaman tyttöjen joukkueen suurimpia lupauksia. Lupaukset lunastettiin emäseurassa 1980- ja 1990-lukujen aikana.
Sarlin kuului HJK:n ja A-maajoukkueen runkopelaajiin lähes 20 vuotta. HJK:n lisäksi urallaan Puotinkylän Valttia edustanut nopea hyökkääjä voitti lopulta 11 Suomen mestaruutta ja viisi Suomen cup-titteliä. Maalisaldo kipusi komeasti yli 100 maalin. HJK-uran kohokohtia olivat myös kaksi voittoisaa kansainvälistä turnausta Ranskan Mentonissa. Vuosina 1989 ja 1990 Sarlin sai kokemusta myös ulkomaan kentiltä – ei tosin ammattilaisena – pelatessaan Ruotsin Damallsvenskanissa Hammarbyn riveissä.
Jalkapallon lisäksi urheilullinen Sarlin pelasi SM- ja maajoukkuetasolla myös salibandya, jossa hän voitti Espoon Oilersin riveissä Suomen mestaruuden vuonna 1994. Hän on sekä ensimmäinen nainen HJK:n Hall of Famessa että ensimmäinen suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen valittu nainen. Kasvatustieteiden maisteri on työskennellyt siviilissä muun muassa luokanopettajana, opetustoimen ylitarkastajana ja rehtorina.