Tiistain Top Ten: Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajat


Vaikka MM-kisat ovat suomalaiselle jalkapallolle vielä tavoite, laji on jo nyt merkittävä osa kansallista urheilukulttuuria. Harrastajamäärät ovat kasvussa, ja jalkapallo on erityisesti lasten januorten keskuudessa suosittu laji. Tämä kehitys on tärkeää Suomen tulevaisuuden menestyksen kannalta. Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikka Suomi ei ole vielä saavuttanut MM-kisapaikkaa, suunta on oikea. Huuhkajien ja Helmareiden saavutukset luovat toivoa ja inspiroivat tulevia sukupolvia. Ehkä jonain päivänä suomalaiset voivat juhlia maailmanmestaruuskisoissa pelaavaa maajoukkuetta – ja tuo päivä saattaa olla lähempänä


Jaakko Lempisestä kasvoi tarmokas jalkapallomies suomalaisen työläisjalkapallon vireässä keskuksessa, Helsingin Kalliossa. Nuori Lempinen aloitti jalkapalloilijana Helsingin Tarmossa, mutta edusti suurimman osan pelivuosistaan Helsingin Jyryä. Ponnistukseen hän siirtyi vuonna 1958. Pelit mustavalkoraitapaitaisissa jäivät kaksi vuotta myöhemmin puhjenneen polion takia kuitenkin vähiin. Lopetettuaan pelaamisen mies siirtyi Ponnistuksen taustaorganisaatioon, ja siltä tieltä hän ei enää poikennut.
Lempisestä tuli Ponnistuksessa puheenjohtaja Esko Piipposen oikea käsi vastuualueenaan erityisesti talous ja varainhankinta. Monipuoliseen työnkuvaan kuuluivat myös huoltajan ja joukkueenjohtajan tehtävät. Ponnistuksen taustavaikuttajana Lempinen korosti tervehenkisen taloudenpidon, juniorityön ja yhteisöllisyyden merkitystä. Hän oli keskeisesti luomassa sitä ponnarihenkeä, josta perinnerikas työläissseura opittiin vuosien varrella tuntemaan. Viimeiset aktiivivuotensa Ponnistuksessa Lempinen vaikutti seuran puheenjohtajana. Näihin vuosiin sisältyi myös seuran viimeisin esiintyminen Suomen pääsarjatasolla (1995).
Palloliitossa Lempisen järjestökokemus karttui useissa luottamustehtävissä sekä liitossa että Helsingin piirissä. Hänet muistetaan myös miesten jalkapallomaajoukkueen pitkäaikaisena huoltajana.

Valmentajana:
– seurat: GrIFK, HJK, B1903 (DEN), Germinal Beerschot (BEL), Honvéd (HUN), Proodeftiki FC (GRE), Apollon Limassol (CYP), FinnPa, Panionios (GRE), Aris (GRE), TPS
– Suomen mestaruus HJK 1981, 1990
– Suomen Cup HJK 1981
– Unkarin mestaruus Honvéd 1993
– Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 1982–1987
– Vuoden valmentaja Suomessa 1985
– Vuoden jalkapallovalmentaja Suomessa 1985, 1990
– Pro Urheilu -mitali 2015

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue on ollut ilman päävalmentajaa ..

Martti Kuusela tunnetaan kansainvälisestä urastaan jalkapallovalmentajana. Perustan suomalaisittain harvinaiselle urapolulle loi lähes 20 vuotta kestänyt pelaajaura. Kuusela pelasi ensimmäiset ottelunsa miesten sarjoissa syntymäkaupunkinsa Rovaniemen ylpeydessä RoPSissa 1962. SM-tasolla kovakuntoinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja debytoi neljä vuotta myöhemmin Mikkelin Palloilijoissa. 1970-luvun loppuun venyneen peliuran aikana tutuksi ehtivät tulla SM-sarjan huippuseurat HJK, HIFK ja Haka ja kahden ottelun verran myös A-maajoukkue.
Kuusela hankki pelaajauransa päätyttyä valmentajantutkinnon Kölnin urheilukorkeakoulusta. Kyse oli uraa uurtavasta, aikaansa edellä olleesta ratkaisusta: suomalaisvalmentajat olivat siihen saakka työskennelleet vain kotimaassa, eikä pätevyyttä hankittu ulkomaisissa oppilaitoksissa, jos ylipäätään mitenkään. Oppi kantoi heti hedelmää. Kuusela johdatti HJK:n tuplamestaruuteen kaudella 1981 ja otti heti sen jälkeen ohjat A-maajoukkueessa.
Maajoukkuevalmentajana Kuuselan huippuvuodet osuivat MM-karsintoihin 1986. Englannin, Pohjois-Irlannin, Romanian ja Turkin kanssa lopputurnauspaikasta kilpaillut Suomi jäi vain kahden pisteen päähän kisoihin oikeuttavasta kakkossijasta. Karsintamenestyksen myötä Kuusela valittiin ensimmäisenä jalkapallovalmentajana Suomessa vuoden valmentajaksi. Maajoukkuetehtävät päättyivät syyskuun 1987 komeaan 3-0 -kotivoittoon Tšekkoslovakiasta. Ottelun päätteeksi pidetty luotsi kannettiin kentältä kultatuolissa.
1980-luvun lopulta 2000-luvun alkuun Kuusela valmensi enimmäkseen ulkomailla. Kohokohtana oli perinteikkäässä budapestiläisseurassa Honvédissa saavutettu Unkarin mestaruus vuonna 1993. Useat suomalaiset seurat hankkivat 1990-luvulla unkarilaisia pelaajia juuri Kuuselan kontaktien avulla. Laajalti verkostoitunut luotsi on 2000-luvulla ollut paljon esillä myös mediassa Ylen jalkapallolähetysten asiantuntijana.

Pentti Seppälä (s. 1934) – Talousosaaja
”Liitto ei kaipaa mitään keulakuvaa puheenjohtajaksi.”
Vakuutusyhtiö Pohjolan toimitusjohtaja Pentti Seppälä valittiin Palloliiton puheenjohtajaksi vuonna 1987. Yritysjohtaja Seppälässä palloiluinnostus kohtasi kovan talousosaamisen: ennen valintaansa hänellä oli jo kokemusta useiden yhtiöiden hallituksista ja lisäksi pelaajataustaa sekä jalkapallossa että jääpallossa. Jääpallossa hän vaikutti 1970-luvulla Suomen Jääpalloliiton puheenjohtajana ja Kansainvälisen jääpalloliiton varapuheenjohtajana.
Pentti Seppälän kymmenvuotisella puheenjohtajakaudella (1987–1997) suomalaisessa jalkapallossa tapahtui paljon. Taloudelliset pelimerkit eivät olleet lupaavat Seppälän tullessa puheenjohtajaksi, sillä Palloliiton tilit olivat selvästi pakkasen puolella. Tilanne kuitenkin parani nopeasti. Helsingin Olympiastadionille saatiin 1980-luvun lopulla lukuisia nimekkäitä joukkueita – muun muassa Brasilia 1987 ja Hollanti 1989 – jotka täyttivät katsomot ja tuottivat runsaat lipputulot. Tuottoja antoi myös Jalkapallosäätiön omistaman Pallotalon myynnistä saatujen rahojen sijoittaminen osakkeisiin. Seppälän kauden päätteeksi maajoukkueen ja Veikkausliigan TV-oikeudet myytiin isolla rahalla saksalaiselle ISPR-yhtiölle, mikä antoi liitolle lähes ylimääräisen vuosibudjetin verran varoja.
Kansainvälisellä tasolla Seppälä työskenteli UEFA:ssa rahoituskomitean jäsenenä ja vuosina 2000–2004 sisäisenä tarkastajana. Vuonna 2004 hänet nimettiin Erik von Frenckellin jälkeen toisena henkilönä Palloliiton kunniapuheenjohtajaksi. Seppälä teki pitkän päivätyön myös Eerikkilän urheiluopiston omistavan Palloilu Säätiön puheenjohtajana.

Saavutukset
– seurat: Lahden Reipas, HJK, MyPa, FC Lahti, Ajax (NED), FC Barcelona (ESP), Liverpool FC (ENG), Hansa Rostock (GER), Malmö FF (SWE), Fulham (ENG)
– 137 A-maaottelua (tilastokärki), 32 maalia (tilastokärki)
– SM-sarjassa: Suomen mestaruus HJK 2011, Suomen cupin voitto MyPa 1992 ja HJK 2011
– Ajaxissa: Alankomaiden mestaruus 1994–1996, 1998 ja 2004; Alankomaiden cupin voitto 1993, 1998 ja 1999; Alankomaiden supercupin voitto 1993–1995; Mestarien liigan voitto 1995; Seurajoukkueiden maailmancupin voitto 1995; Euroopan supercupin voitto 1995
– Liverpoolissa: Englannin FA Cupin voitto 2001, Englannin liigacupin voitto 2001, Englannin Charity Shieldin voitto 2001, UEFA Cupin voitto 2001, Euroopan supercupin voitto 2001
– SM-sarjassa 200 ottelua, 65 maalia; Hollannin Eredivisiessä 197/96; Englannin Valioliigassa 25/5; Espanjan La Ligassa 21/3; Saksan Bundesliigassa 13/1; Ruotsin Allsvenskanissa 10/3; Mestarien liigassa 57/23
– Alankomaiden liigan paras maalintekijä 1993/1994
– Vuoden pelaaja Alankomaissa 1993
– Mestarien liigan paras maalintekijä 1995/1996
– Kultainen pallo -äänestyksessä 8. sija 1994 ja 3. sija 1995
– Vuoden urheilija Suomessa 1995
– Vuoden jalkapalloilija Suomessa 1990, 1992, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998 (Palloliitto ja Urheilutoimittajat) ja 2000 (Palloliitto)
– Suomen Palloliiton Captain’s Ball 2002

Saavutukset
– seurat pelaajana: Pallo-Peikot, Kumu, MyPa, Willem II (NED), Liverpool FC (ENG), Leverkusen (GER)
– seurat valmentajana: Leverkusen (GER), Brighton (ENG), FC Zürich (SUI)
– 105 A-maaottelua, 5 maalia
– SM-sarjassa: Suomen cupin voitto MyPa 1992 ja 1995
– Liverpoolissa: Englannin FA Cupin voitto 2001 ja 2006; Englannin liigacupin voitto 2001 ja 2003; Englannin Charity Shield 2001 ja Community Shield 2006; UEFA cupin voitto 2001; Mestarien liigan voitto 2005; UEFA supercupin voitto 2001 ja 2005
– SM-sarjassa 96 ottelua, 8 maalia; Hollannin Eredivisiessä 100/3; Englannin Valioliigassa 318/22; Saksan Bundesliigassa 53/3; Mestarien liigassa 53/4
– Vuoden urheilija Suomessa 2001
– Vuoden valmentaja Suomessa 2012
– Vuoden jalkapalloilija Suomessa 1999, 2001–2003, 2005, 2006, 2009 ja 2010 (Urheilutoimittajat ja Palloliitto), 2000 (Urheilutoimittajat) ja 2008 (Palloliitto)
– UEFA:n vuoden joukkueessa 2001
– Kultainen pallo -äänestyksessä 18. sija 2001
– Bundesliigan kauden 2010/2011 tähdistökentässä


Suomi-Unkari -ottelun maalit (Jalkapallon MM 1998 -karsinta)

Kalevi Lehtovirta (1928–2016) – Turusta Pariisiin
”Terävästi, vasemmalla jalallaan nahkaista palloa kuljettaen hän eteni laitaansa pitkin. Rytminvaihdos, katse keskelle kenttää ja keskitys. Pallo löysi osoitteensa, sillä Bror Mellbergillä oli helppo työ puskea peliväline maalivahdin selän taakse. Kalevi tiesi, että kaikki olisi kunnossa.” – Atik Ismail
Turkulaislähtöisestä Kalevi Lehtovirrasta tuli kolmas suomalainen jalkapalloammattilainen vuonna 1953, kun hän teki sopimuksen perinteikkään pariisilaisseuran Red Starin kanssa. Samoihin aikoihin Ranskaan siirtyivät maajoukkuetoverit Aulis Rytkönen ja Nils Rikberg. Seura- ja maajoukkueessa välihyökkääjänä pelannut suomalainen joutui uudessa maassa sopeutumaan aavistuksen puolustavampaan rooliin, mutta painavat vasemman jalan potkut tuottivat maaleja ja syöttöjä Ranskassakin. ”Kale” iski ensimmäisellä kaudellaan Ranskassa peräti 10 maalia ja teki esityön lukuisiin ruotsalaisen keskushyökkääjän Bror Mellbergin maaleihin.
Lehtovirta pelasi Red Starissa neljä vuotta – kaikki Ranskan toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Palattuaan Suomeen mies puki ylleen TPS:n raitapaidan kuudeksi vuodeksi, jonka jälkeen hän edusti uransa iltahämärässä kaksi vuotta Turun Tovereita. Uran saldona oli lopulta yksi seura Pariisista ja neljä Turusta. Ennen Ranskaan lähtöään Lehtovirta pelasi myös jääpalloa ja jääkiekkoa: molemmissa lajeissa hän voitti TUL:n mestaruuden.

Suomi kohtaa Ranskan MM-jalkapallossa

Hanna-Mari Sarlin (s. 1964) – Maunulasta maajoukkueeseen
’Näin, että Slovakian maalivahti oli laukaisuhetkellä vasta valmiusasemissa ja libero eteni taaksepäin. Silloin oli paras hetki ampua.’ Täydellinen laukaus löytyi Slovakian maalin nurkasta. – HS, EM-karsintaottelusta Suomi-Slovakia, 1996
Hanna-Mari Sarlin aloitti jalkapallon pelaamisen 1970-luvun puolivälissä, kun ensimmäinen sukupolvi naisten SM-sarjan pelaajia oli siirtymässä syrjään. HJK:n Maunulan kaupunginosajoukkueessa Sarlin oli Heimo Laaksosen kokoaman tyttöjen joukkueen suurimpia lupauksia. Lupaukset lunastettiin emäseurassa 1980- ja 1990-lukujen aikana.
Sarlin kuului HJK:n ja A-maajoukkueen runkopelaajiin lähes 20 vuotta. HJK:n lisäksi urallaan Puotinkylän Valttia edustanut nopea hyökkääjä voitti lopulta 11 Suomen mestaruutta ja viisi Suomen cup-titteliä. Maalisaldo kipusi komeasti yli 100 maalin. HJK-uran kohokohtia olivat myös kaksi voittoisaa kansainvälistä turnausta Ranskan Mentonissa. Vuosina 1989 ja 1990 Sarlin sai kokemusta myös ulkomaan kentiltä – ei tosin ammattilaisena – pelatessaan Ruotsin Damallsvenskanissa Hammarbyn riveissä.
Jalkapallon lisäksi urheilullinen Sarlin pelasi SM- ja maajoukkuetasolla myös salibandya, jossa hän voitti Espoon Oilersin riveissä Suomen mestaruuden vuonna 1994. Hän on sekä ensimmäinen nainen HJK:n Hall of Famessa että ensimmäinen suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen valittu nainen. Kasvatustieteiden maisteri on työskennellyt siviilissä muun muassa luokanopettajana, opetustoimen ylitarkastajana ja rehtorina.