2000 Michael Schumacher (GER) Ferrari
Noihin aikoihin F1-autoissa oli hieman ulkonäöllisiä eroja vuoden 1966 autoihin. Autojen runko oli ensimmäisenä Lotuksen lanseeraama kiilan muotoinen, ja autojen etu- ja takaosissa oli erinäköisiä siipiä. Kuljettajien pään yläpuolelle oli ilmestynyt suuri ilmanottoaukko. Myös renkaitten määrä vaihteli, sillä kaudella Tyrrell esitteli vallankumouksellisen 6-renkaisen -autonsa, jolla saavutettiin jopa voitto :ssä. Suurin mekaaninen muutos oli Ferrarin kausina ja käyttämät - ja -autot, joissa sijaitsi poikittain. Ferrari voittikin valmistajien mestaruuden kausina , ja kuljettajanaan itävaltalainen . -tallin -autolla Fittipaldi ja voittivat kuljettajien mestaruudet ja 1976, ja Ferrarin Lauda 1975 ja 1977. 1976 Lauda joutui vakavaan onnettomuuteen, jossa hän oli menettää henkensä ja paloi erittäin pahasti. Pappi antoi Laudalle jopa katolisen käytännön viimeisen voitelun. Kuitenkin jo 38 päivää onnettomuutensa jälkeen hän istahti jälleen Ferrarinsa rattiin.
Noihin aikoihin F1-autoissa oli hieman ulkonäöllisiä eroja vuoden 1966 autoihin. Autojen runko oli ensimmäisenä Lotuksen lanseeraama kiilan muotoinen, ja autojen etu- ja takaosissa oli erinäköisiä siipiä. Kuljettajien pään yläpuolelle oli ilmestynyt suuri ilmanottoaukko. Myös renkaitten määrä vaihteli, sillä kaudella Tyrrell esitteli vallankumouksellisen 6-renkaisen -autonsa, jolla saavutettiin jopa voitto :ssä. Suurin mekaaninen muutos oli Ferrarin kausina ja käyttämät - ja -autot, joissa sijaitsi poikittain. Ferrari voittikin valmistajien mestaruuden kausina , ja kuljettajanaan itävaltalainen . -tallin -autolla Fittipaldi ja voittivat kuljettajien mestaruudet ja 1976, ja Ferrarin Lauda 1975 ja 1977. 1976 Lauda joutui vakavaan onnettomuuteen, jossa hän oli menettää henkensä ja paloi erittäin pahasti. Pappi antoi Laudalle jopa katolisen käytännön viimeisen voitelun. Kuitenkin jo 38 päivää onnettomuutensa jälkeen hän istahti jälleen Ferrarinsa rattiin.
Kaudeksi Ferrarille siirtyi Kimi Räikkönen Michael Schumacherin lopetettua uransa. Renault'n Fernando Alonso siirtyi McLarenille Räikkösen tilalle. Kakkoskuljettajaksi otettiin tulokas . Räikkönen voitti kauden aloittaneen :n selkeästi, mutta Ferrarin ylivoima katosi, kun McLaren teki valituksen heidän autonsa liikkuvasta pohjasta. Ferrarin pohjaratkaisu kiellettiin, mikä yhdessä tallin tuulitunneliongelmien kanssa nosti McLarenin Ferrarin edelle. Pohjois-Amerikassa ajetut kaksi kilpailua nostivat Lewis Hamiltonin MM-sarjan kärkeen, kun hän onnistui voittamaan molemmat kilpailut. Kauden viimeisessä osakilpailussa mestaruudesta taistelivat Hamilton, Alonso ja Räikkönen. Räikkönen voitti osakilpailun ja samalla maailmanmestaruuden vain pisteen erolla Hamiltoniin ja Alonsoon, oltuaan seitsemän pisteen takaa-ajoasemassa vielä ennen kilpailua.
2001 Michael Schumacher (GER) Ferrari
Kaudella mestaruustaisto käytiin Ferrarin Michael Schumacherin ja Renault'n Fernando Alonson välillä. Alonson alkukausi oli vahva, sillä hän aloitti kauden ja voitoillaan. Ferrarin kehitystyö nosti Schumacherin mukaan ja saksalainen ottikin kolme perättäistä voittoa , , ja osakilpailuissa. :n voitolla hän nousi MM-sarjan johtoon. sattunut moottoririkko nosti Alonson lähes tavoittamattomaan kymmenen pisteen johtoon ennen päätöskilpailua. Tämä tarkoitti Schumacherin mestaruutta ajatellen pakkovoittoa ja Alonson jäämistä pisteittä. Schumacher oli päätöskilpailussa neljäs ja Alonso toinen, jolla espanjalainen varmisti toisen maailmanmestaruuden. Myös merkkimestaruus matkasi Renault’lle.
Kaudella Ferrari oli vain varjo edelliskausista. Ferrari aloitti kauden perinteiseen tapaan vanhalla autolla, jonka vauhti osoittautui kuitenkin riittämättömäksi. Pikavauhdilla radalle tuotu uusi auto ei sekään tuonut merkittäviä parannuksia. Kauden ainoan voiton Ferrarille otti Michael Schumacher . Formulasarjaa hallitsivat ja -. Renault vei merkkimestaruuden ja Renault-tallin kuljettaja kuljettajien mestaruuden. Samalla Alonsosta tuli kautta aikojen nuorin maailmanmestari. Vaikka McLaren olikin nopea, alkukauden tekniikkaongelmat pudottivat tallin ja Kimi Räikkösen maailmanmestaruustaistelusta.
Epäonnistuttuaan kaudella Jim Clark ja uudella -moottorilla varustettu Lotus antoivat myrskyvaroituksen avauskilpailussa ottamalla kaksoisvoiton. Seuraavina kuukausina F1-sarjassa tapahtui paljon merkittäviä asioita. Huhtikuussa Lotuksen F2-talli ilmestyi Barcelonaan maalattuina Imperial Tobaccon puna-kulta-valkoisiin väreihin. Seuraavana viikonloppuna Jim Clark sai surmansa ajettuaan järjestetyssä F2-kilpailussa päin puuta. Toukokuun lopulla Monacon GP:ssä Graham Hillin -F1-autossa oli aerodynaamiset siipirakenteet, joita oli vielä tuolloin käytetty ainoastaan -autoissa. Clarkin kuolemasta huolimatta Lotus voitti molemmat mestaruudet, kuljettajana Graham Hill, jolle mestaruus oli uran toinen.
Kaudella mestaruustaistelu käytiin jälleen Ferrarin ja McLarenin kuljettajien välillä. Räikkösen pudottua pois taistelusta mestaruus ratkaistiin McLarenin Lewis Hamiltonin ja Ferrarin Felipe Massan välillä. Kauden viimeisessä kilpailussa Hamiltonin piti sijoittua vähintään viidenneksi voittaakseen mestaruuden. Massa voitti sateessa ajetun kilpailun ja olisi voittanut maailmanmestaruuden, ellei viimeisen kierroksen viimeisessä mutkassa olisi joutunut hiljentämään vauhtiaan ja päästänyt Lewis Hamiltonia ohitseen. Ohitus nosti Hamiltonin tarvittavalle viidennelle sijalle. Hamiltonista tuli siihen mennessä nuorin maailmanmestari Formula 1 -sarjassa.
2003 Michael Schumacher (GER) Ferrari
Kaudella 2005 Ferrari oli vain varjo edelliskausista. Formulasarjaa hallitsivat ja McLaren-Mercedes. Renault vei merkkimestaruuden ja Renault-tallin kuljettaja kuljettajien mestaruuden. McLaren oli nopea, mutta alkukauden tekniikkaongelmat tiputtivat tallin ja Kimi Räikkösen ulos maailmanmestaruustaistelusta.
2004 Michael Schumacher (GER) Ferrari
Saksan Michael Schumacher ja Yhdistyneen kuningaskunnan Lewis Hamilton ovat molemmat osoittaneet poikkeuksellista taitoa Kanadan Grand Prix -kisan paalupaikkojen varmistamisessa. Kumpikin on saavuttanut paalupaikan kuusi kertaa, mikä osoittaa heidän taitonsa ja johdonmukaisuutensa tällä haastavalla radalla.
Lewis Hamilton & Michael Schumacher
Kun vielä kaudella 1958 vallankumouksellinen Cooper ei kyennyt 2-litraisella autolla taistelemaan täysipainoisesti maailmanmestaruudesta, olivat seuraavat vuodet Cooperin hallintaa. Cooperin lisäksi myös brittiläiset ja vaihtoivat takamoottorisiin autoihin, kun taas Enzo Ferrari totesi, että . Taakse sijoitettu moottori mahdollisti auton painopisteen sijoittamisen entistä alemmaksi. Australialainen Cooper-kuljettaja vei nimiinsä kuljettajien maailmanmestaruudet kausina ja .
Alta näet luettelon F1-mestareita kansallisuuden mukaan.
Kun vielä kaudella 1958 vallankumouksellinen Cooper ei kyennyt 2-litraisella autolla taistelemaan täysipainoisesti maailmanmestaruudesta, olivat seuraavat vuodet Cooperin hallintaa. Cooperin lisäksi myös brittiläiset ja vaihtoivat takamoottorisiin autoihin, kun taas Enzo Ferrari totesi, että . Taakse sijoitettu moottori mahdollisti auton painopisteen sijoittamisen entistä alemmaksi. Australialainen Cooper-kuljettaja vei nimiinsä kuljettajien maailmanmestaruudet kausina ja .
F1-valmistajien maailmanmestarit:
Kaudella mestaruus meni yllättäen :n , joka hallitsi alkukautta suvereeniin tahtiin. Brawn oli luotu sarjasta lähteneen pohjalta ja se voitti heti ensimmäisellä kaudellaan sekä kuljettajien että valmistajien maailmanmestaruudet. Ainoa talli, joka kykeni haastamaan Brawnin läpi kauden, oli , jonka kuljettajista sijoittui MM-sarjassa toiseksi. Kauden jälkeen Brawn-talli myytiin ja siitä tuli .