SM-liigan voittajat saavat kultamitalit ja vuodeksi Kanada-maljan
Kaksiportainen SM-liiga tosin edellyttäisi sitä, että nykyisen SM-liigan ja Mestiksen tasoero kaventuisi riittävästi. Ainakin, jos puhutaan Mestiksen kärjen tasoerosta nykyiseen SM-liigaan. Tämä mahdollistaisi nykyisen Mestiksen potentiaalisimpien seurojen nostamisen SM-liigaan niin, että kaksiportainen sarjajärjestelmä olisi seuramäärän puolesta mahdollinen.
Yksi vaihtoehto tasoeron kaventamiseen, tai ainakin sen yrittämiseen, voisi olla sellainen, että SM-liigasta sen pudotuspelien ulkopuolelle jäävät seurat pelaisivat jonkinlaisen cup-turnauksen Mestiksen parhaimpien kanssa. SM-liigasta jää nykyisellään viisi seuraa per kausi pudotuspelien ulkopuolelle. Vähiten muutosta sarjajärjestelmiin vaativa malli olisi sellainen, että nämä viisi pelaisivat Mestiksen mestarin kanssa yhteisen cup-turnauksen. Tämä tarkoittaisi kuutta seuraa kyseiseen turnaukseen yksittäisen kauden aikana. Otanta on toki suppea, mutta jos useammalla seurajoukkueella (ja mieluummin siis Mestiksen osalta) toimiva malli löytyisi niin nopeuttaisi se tätä urakkaa entisestään. Mikäli tähän turnaukseen osallistuisi siis kerrallaan nämä kuusi seuraa, voitaisiin se aloittaa heti pudotuspelimallilla. Nostaisi SM-liigan runkosarjan arvoa sieltä tulevien seurojen osalta.
SM-liigan sijoille 11 ja 12 sijoittuneet seurat saisivat suoran paikan turnauksen välieriin. Tällöin näillä kahdella olisi aikaa nuolla haavojaan pudotuspelipaikkojen karattua käsistä ja myöskin valmistautua tähän toiseen koitokseen. Puolivälierissä SM-liigan kolmastoista kohtaisi Mestiksen mestarin ja toisessa parissa kohtaisivat SM-liigan neljästoista ja viidestoista. Näiden parien voittajat jatkaisivat turnauksen välieriin.
Jos Mestiksen mestari pääsee turnauksen välieriin, kohtaisi SM-liigan yhdestoista sen. Muuten otteluparit määräytyisivät SM-liigan runkosarjasijoitusten mukaan. Otteluparien voittajat kohtaisivat toisensa finaalissa. Mikäli Mestiksen mestari on turnauksen toinen finalisteista, olisi kotietu finaaliin lähdettäessä SM-liigasta tulevalla seuralla. Muuten asia ratkaistaan SM-liigan runkosarjasijoitusten mukaan. Finaalin voittaja olisi koko turnauksen mestari.
Sitäkin voitaisiin toki spekuloida, kuinka monta otteluvoittoa kullakin kierroksella vaadittaisiin ottelusarjan voittoon. Varmaan luontevin tapa olisi, että puolivälierissä pelattaisiin paras kolmesta -ottelusarjat ja muilla kierroksilla paras seitsemästä. Toisaalta, tällaiset turnauksen näiden sarjatasojen välillä vaatisivat varmaan jonkun ulkopuolisen rahoittajan, jotta SM-liigan ja Mestiksen olisi kannattavaa lähteä tällaiseen rumbaan. Asia kun ei ainakaan alkuunsa olisi läpihuutojuttu, että esimerkiksi yleisöä kiinnostaisi riittävästi. Ja joitain rahapalkintoja olisi varmasti perusteltua antaa jo pelkästään yksittäisen ottelusarjan voitosta. Toki siis niin, että finaalisarjan voitosta saisi enemmän kuin välieräsarjan voitosta, ja välieräsarjan voitosta saisi enemmän kuin puolivälieräsarjan voitosta. Tosin riskinä olisi sellainen, että Mestiksen mestari jäisi vallan ilman rahapalkintoa. Tämähän toteutuisi sillä, mikäli seura ei pääsisi turnauksessa edes välieriin. Mutta tulipahan tällaista kuitenkin ehdotettua. En tiedä, onko olemassa parempaa mallia tasoittaa nykyisen SM-liigan ja nykyisen Mestiksen kärkipään tasoeroa kuin jonkinlainen yhteinen rahastuscup. Tasoeron ainakin sanotaan olevan niin suuri, että ilman sen selkeää pienentämistä lienee turha odottaa esimerkiksi kaksiportaista SM-liigaa tai että karsinnat palautuisivat edes SM-liigan ja Mestiksen välille.
Toisaalta 12 12-mallissa olisi ainakin sellainen etu 10 10-malliin verrattuna, että tällöin saataisiin luontevammin runkosarjaan 60 ottelua jokaiselle seurajoukkeelle. Seurakohtainen ottelumäärä pysyisi siis yhden kauden runkosarjassa samana. Molemmat sarjatasot jaettaisiin kahteen kuuden seurajoukkueen välisarjaan, joiden sisällä pelattaisiin kuusinkertaiset ottelusarjat. Kun muut saman sarjatason seurat kohdattaisiin viidesti, niin avot. Toki kun sarjataulukko olisi sarjatasolla yhteinen kaikille kahdelletoista seuralle, rehdeintä toki olisi, jos saman sarjatason seurat kohtaisivat kaikki toisensa yhtä monta kertaa sekä koti- että vieraskentällä.
Jos kaksiportaisessa sarjajärjestelmässä olisi kaksi sellaista sarjatasoa, jotka molemmat kattaisivat kausittain sen 12 seuraa, voisi A-tason kahdeksan parasta seuraa jatkaa kyseisen kauden pudotuspeleihin. Tällöin otteluparit ratkottaisiin runkosarjasijoitusten perusteella. Mitä parempi sijoitus, sitä heikommin sijoittuneen muista mukana olevista saa vastaansa. Samalla runkosarjassa paremmin sijoittuneet saisivat kotiedun ottelusarjaan lähdettäessä. Jokaisella kierroksella pelattaisiin paras seitsemästä -periaatteella, eli neljällä otteluvoitolla nappaisi ottelusarjan voiton. Finaalisarjan voittaja olisi samalla koko jääkiekon SM-liigan mestari.
A-tason karsintoihin jatkaisivat kauden päätteeksi A-tason yhdestoista ja B-tason sijoille 2-8 sijoittuneet seurat. A-tason kahdestoista ja B-tason voittaja vaihtaisivat automaattisesti keskenään sarjatasoa. A-tason yhdestoista saisi jokaisella pelaamallaan karsintakierroksella heikoiten B-tasolla sijoittuneen mukana olevista seuroista ja kotiedun jokaiseen ottelusarjaansa lähdettäessä. Muuten otteluparit ja kotiedut ottelusarjoihin lähdettäessä ratkaistaisiin B-tason runkosarjasijoitusten mukaan. Jokainen kierros pelattaisiin paras seitsemästä -periaatteella, eli neljällä otteluvoitolla nappaisi koko ottelusarjan voiton. Karsintojen finaalisarjan voittava seura jatkaisi A-tasolle ja muut saman kauden karsinnoissa pelanneet jatkaisivat B-tasolle.
CHL-turnaukseen jatkaisivat liigasta A-tason parhaiten rankatut seurat. Jos turnauksen voitto ei osunut edeltävällä kaudella SM-liigaan, voitaisiin turnaukseen valita SM-liigasta seurat seuraavassa järjestyksessä:
1. Playoff-mestari
2. Runkosarjan ykkönen
3. Runkosarjan kakkonen
4. Playoff-finalisti
5. Runkosarjan kolmonen
6. Playoff-semifinalisti (parempi rs-sijoitus)
7. Playoff-semifinalisti (heikompi rs-sijoitus)
Tällä tavoin saataisiin sopivan kaltainen suhdanne pudotuspelien ja runkosarjan välille. Playoff-kiimaisessa lajissa playoff-menestys halutaan varmasti nostaa mahdollisimman korkealle, mutta huomattavasti pidempi runkosarja ansaitsisi ainakin minun mielestäni myös tietynlaista alustalle nostamista. Kattaahan se siis tosiaan huomattavasti isomman osan kaudesta kuin pudotuspelit, ja pudotuspelien sisällä sijoitukset voivat aika lailla muuttua siitä mitä ne runkosarjan päätteeksi ovat olleet.
Sellaistakin vaihtoehtoa pohdiskelin, josko kaksiportaisessa jääkiekon SM-liigassa pelattaisiin kummassakin kymmenen seurajoukkueen sarjatasolla esimerkiksi vain nelinkertaiset perussarjat, jonka perusteella A-sarjan kolme parasta saisivat sijoitustensa perustella kulta-, hopea- ja pronssimitalit. Samalla sarjatasojen välillä voisi olla karsintoja sekä mahdollisesti automaattista sarjatason vaihtoa A-tason viimeisen ja B-tason voittajan välillä.
Tämän kaiken lisäksi pelattaisiin jääkiekon Suomen Cupia, jolla paikkailtaisiin noita pienentyneitä ottelumääriä. Kun nuo perussarjat oltaisiin pelattu, jaettaisiin seurajoukkueet niiden sijoitusten perusteella Suomen Cupin lohkoihin. Jos mahdollista, karsintoihin osallistuvat seurat voitaisiin sijoittaa keskenään samaan Suomen Cupin lohkoon. Tällöin pystyttäisiin peluuttamaan karsintoja luontevasti Suomen Cupin rinnalla, jolloin kyseiseen lohkoon saataisiin senkin puoleen enemmän panosta.
Yksi vaihtoehto tuohon Cupiin olisi se, että seurajoukkueet jaettaisiin neljään viiden seuran lohkoon. Lohkot voisivat olla esimerkiksi C, D, E ja F, joiden sisäisesti pelattaisiin kaksinkertaiset ottelusarjat. Tämä teettäisi kahdeksan pelattavaa ottelua kullekin seuralle. Sen perusteella jokaisen Cup-lohkon kolme parasta seuraa jatkaisivat jatkosarjaan.
Jatkosarjassa lohkoista C ja F mukaan päässeet muodostaisivat lohkon G, kun taas lohkoista D ja E mukaan päässeet muodostaisivat lohkon H. Kummassakin lohkossa pelattaisiin kahdesti vastakkaisesta alkulohkosta samaan jatkolohkoon tulleita vastaan, jonka lisäksi keskinäiset kohtaamiset alkusarjassa vaikuttavat myös jatkosarjan lohkotaulukoihin. Näin ollen kukin seura pelaisi jatkosarjassa kuusi ottelua, mutta sen päätyttyä jokaisella seuralla olisi kymmenen jatkosarjan lohkotaulukoihin vaikuttavaa ottelua. Sen perusteella kummankin lohkon neljä parasta jatkaisivat Cupin pudotuspeleihin.
Cupin pudotuspeleissä pelattaisiin otteluparein puolivälierät, välierät ja finaali. Puolivälierissä otteluparit muodostettaisiin niin, että jatkolohkojen voittajat kohtaavat vastakkaisen jatkolohkon neljännen ja jatkolohkojen kakkoset kohtaisivat vastakkaisen jatkolohkon kolmannen. Välierissä otteluparit voitaisiin muodostaa joko samalla tavalla kuin lajin MM-kisoissa tai niin, että parhaiten jatkolohkossaan pärjännyt kohtaa heikoiten pärjänneen ja toiseksi parhaiten pärjännyt kohtaisi toiseksi heikoiten pärjänneen. Joka tapauksessa kukin kierros pelattaisiin paras seitsemästä -periaatteella, ja finaalisarjan voittaja olisi koko turnauksen mestari.
Toki jos nuo kymmenen seuran A- ja B-tasoilla pelattavat perussarjat olisivat vain nelinkertaiset, jäisi yksittäinen Suomen Cupin jatkosarjaan kautensa päättävä seura 50 otteluun. Noiden perussarjojen pitäisi olla noilla seuramäärillä pikemminkin viisinkertaiset, jolloin kautensa Suomen Cupin jatkosarjaan päättävä seura pelaisi 59 ottelua. Se ei niin paljon heittäisi siitä, että nykyisellään jääkiekon SM-liigassa jokainen runkosarjaan kautensa päättävä seura pelaa sen 60 ottelua. Tällä mallilla tosin ei ainakaan näennäisesti olisi paljoakaan merkitystä, aloitatko kautesi A- vai B-tasolla, koska joka tapauksessa sinulla olisi mahdollisuus voittaa kyseisellä kaudella koko liigan pudotuspelit. Tosin A-tasolla voisi päästä paremmin isompiin rahoihin kiinni. Ja kun karsinnat mitä todennäköisimmin pelattaisiin korkeintaan muutaman seurajoukkueen voimin kausittain, B-tasolla heikommin sijoittuneille ei jäisi paljoakaan panosta perussarjan loppupäähän. Toki siinä olisi ehkä varaa jotenkin taktikoida, minkälaiseen Suomen Cup -lohkoon pääsisi tai päätyisi.
Mutta tällaista tällä kertaa. Jatkakaamme!
SM-liigan maalipörssin voittaja siirtyy Sveitsiin
Niin no jos olisi 10 10-mallin SM-liiga, silloin voisi olla mielekkäämpi mieltääkin ajatus, että kakkostason voittaja pääsisi mukaan ykköstason pudotuspeleihin, samalla kun vaihtaisi ykköstason kymmenennen kanssa sarjatasoa. Mielekkäämpi kuin siis se, että nykymallilla Mestiksen mestari ohittaisi SM-liigan heikoimmin sijoittuneet pudotuspeleihin mentäessä. Ykköstasolla panos olisi siinä, että kuuden parhaan joukossa saat enemmän huilia ennen kuin aloitat kuluvan kauden playoff-taipaleesi. Mielenkiintoista olisi toki saada kakkostasollekin enemmän panosta. Päättyykö kausi runkosarjaan, jos sijoituksesi on kakkostasolla toinen tai huonompi? Jos päättyy, mistä saataisiin mielekkyyttä pelata kausi loppuun? Pitäisi varmaan peluuttaa kakkostasolla lyhyempää runkosarjaa, jolloin sen parhaiten sijoittuneet ehtisivät vaikkapa karsia saratasonsa voitosta. Tai jos halutaan pitää runkosarjat molemmilla sarjatasoilla yhtä pitkinä, pitäisi kakkostason runkosarja aloittaa sen verran aiemmin, että mahdollista karsintaa kakkostason voitosta ehditäisiin pelata.
Jos SM-liiga jakautuisi kesken runkosarjan ylempään ja alempaan jatkosarjaan, pitäisi varmaan alemman jatkosarjan parhaimpia saada myös pudotuspeleihin mukaan. Saataisiin sinnekin enemmän panosta. Josko ylemmän jatkosarjan parhaat pääsisivät suoraan vaikkapa toiselle playoff-kierrokselle, kun taas sen muut seurat jatkaisivat alemman jatkosarjan parhaimpien kanssa ensimmäiselle playoff-kierrokselle? Tämä siis tosiaan tarkoittaisi, että ylemmästä jatkosarjasta ei voisi jäädä pudotuspelien ulkopuolelle, vaikka sijoittuisitkin siinä kuinka huonosti. Mutta jos sijoitut tarpeeksi hyvin, saisit enemmän huilia ennen playoff-urakkaasi kuluvalla kaudella.
Mikäli mentäisiin tähän ylemmän ja alemman jatkosarjan malliin, vaihtoehtoja playoff-rakenteeseen olisi ainakin kaksi. Joko ylemmän jatkosarjan neljä parasta jatkaisivat suoraan puolivälieriin samalla kun sen muut seurat pelaisivat alemman jatkosarjan kahden parhaan kanssa neljännesvälierissä, tai ylemmän jatkosarjan kaksi parasta saisivat suoran paikan puolivälieriin ja sen muut seurat pelaisivat alemman jatkosarjan neljän parhaan kanssa neljännesvälieriä. Hankala näissäkin malleissa olisi melko varmaan saada panosta mahdollisimman paljon jo runkosarjaan, mutta nämä ainakin näin äkkiseltään vaikuttaisivat loogisimmilta vaihtoehdoilta. Jos pelattaisiin useampaa karsintakierrosta pudotuspelien aikana, saattaisi runkosarjassa parhaiten sijoittuneiden huilitauko venyä aika pitkäksi ennen kuin aloittaisivat omat playoff-taipaleensa...
Näitä on toki mielenkiintoista miettiä, oma haasteensa toki lienee juuri siinä, kuinka saada mahdollisimman monelle seuralle panosta mahdollisimman pitkään myös runkosarjan aikana. Varsinkin jos halutaan pysyä jostain kohtaa kiinni niin, että pelkästään urheilullisin kriteerein ei voisi nousta eikä pudota ylemmän ja alemman sarjatason välillä.
Rullakiekon SM-liigan runkosarjan voittanut tamperelainen Pahalampi ja toiseksi sijoittunut somerolainen PEPE ovat edenneet Rullakiekon SM-liigan välieriin. Vastustajat selviävät ensi viikon keskiviikkona pelattavien villi kortti -otteluiden perusteella.
SaiPa sijoittui kaudella 2005–2006 runkosarjan seitsemänneksi, vaikka lähti kauteen sarjan lähes pienimmällä pelaajabudjetilla. Heikki Mälkiän valmentama joukkue kohtasi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella TPS:n ja voitti sarjan suoraan kahdessa ottelussa. Puolivälierissä vastaan tullut HIFK voitti sarjan kolme ensimmäistä ottelua ja meni lopulta jatkoon otteluvoitoin 4–2. Seuraavat kaudet 2006–2007 ja 2007–2008 menivät SaiPalta heikommin, vaikka pudotuspelipaikka ei jäänytkään jälkimmäiseksi mainitulla kauas: joukkue kohtasi kotonaan runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella kymmenentenä olleen TPS:n, hävisi ja menetti kyseisen sijan sille. Seuraavalla kaudella 2008–2009 SM-liiga avattiin jälleen ja SaiPan 60-vuotisjuhlakausi epäonnistui muun muassa lukuisten loukkaantumisten seurauksena, minkä myötä joukkue kohtasi play-outeissa Rauman Lukon. SaiPa selvitti kautensa voittamalla sarjan suoraan kolmessa ottelussa kanadalaishyökkääjä hyvien pelisuoritusten johdattamana.
Jos Sm-liigaa pelattaisiin tulevaisuudessa ton jääkiekkoliiton ehdotuksen mukaisesti niin se tarkoittaisi sitä että Sm-liigaa pelattaisiin samanlaisella systeemillä kuin nuorten Sm-liigaa pelataan tällä hetkellä. Malli olisi toi 10 joukkueen A-liiga ja 10 joukkueen B-liiga. Runkosarjan jälkeen A-liigan viimeiseksi jäänyt joukkue tippuisi B-liigaan ja A-liigan 9 parasta pääsisi suoraan pudotuspeleihin. A-liigan seitsemäs kohtaisi villi kortti–kierroksella B-Liigan runkosarjan voittajan, ja A-liigan kahdeksas kohtaa A-liigan yhdeksännen. Ottelut pelattaisiin paras kolmesta -järjestelmällä. Villi kortti-kierroksen jälkeen playoffeja pelattaisiin nyky systeemin mukaisesti. Nuorten SM-liigan sarjajärjestelmää on kehuttu enemmän kuin on kuulunut sora ääniä joten ilmeiseksi siksi jääkiekkoliitto ehdottaa samanlaista järjestelmää myös aikuisille