@ SAJL - Suomen amerikkalaisen jalkapallon liitto ry
Amerikkalaisessa jalkapallossa on kolmen tasoisia rangaistuksia: 5, 10 ja 15 jaardia. Kun kentällä tapahtuu jokin rike, heittävät tuomarit kentälle keltaisen liinan merkiksi tapahtuneesta virheestä. Yrityksen jälkeen rikottu joukkue voi valita rangaistuksen toimeenpanon ja rangaistuksen hylkäämisen väliltä. Jos rangaistus hylätään, pelattu yritys jää voimaan. Joskus jo pelattu yritys voi nimittäin tuottaa rikotun joukkueen kannalta paremman tuloksen kuin rangaistus. Jos rangaistusta ei hylätä, palloa siirretään rangaistuksen verran kohti rikkoneen joukkueen maalialuetta.
Peli on jaettu neljään neljännekseen, joista jokainen kestää 12 minuuttia. Kaksi ensimmäistä neljännestä muodostavat ensimmäisen puoliajan ja kaksi viimeistä vastaavasti toisen puoliajan. Puoliajalla, siis toisen ja kolmannen neljänneksen välissä, pidetään hieman pitempi tauko, yleensä 15 minuuttia. Ensimmäisen ja kolmannen neljänneksen jälkeen on vain lyhyet tauot joiden aikana joukkueet vaihtavat kenttäpäätyjä. Puolenvaihdon jälkeen peliä jatketaan samasta tilanteesta mihin se jäi neljänneksen loppuessa, puoliajan jälkeen peli aloitetaan uudestaan aloituspotkulla. Amerikkalaisessa jalkapallossa peliaika menee poikki epäonistuneen heiton tai sivurajan ylityksen seurauksena ja lähtee uudestaan käyntiin tuomarin vihellyksestä.
Amerikkalainen jalkapallo on ilmatäytteinen noin 28 cm pitkä, ympärysmitaltaan noin 56 cm ja päällystetty nahalla. Valkoiset nauhat auttavat tarttumaan paremmin palloon ja helpottavat heittämistä.
Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto ry
Vuonna 1873 amerikkalaisessa jalkapallossa ryhdyttiin turvallisuuden takaamiseksi käyttämään kahta tuomaria, joiden määrä vuoteen 1983 mennessä nousi jo seitsemään.
Amerikkalaisessa jalkapallossa kenttä on 100 jaardia pitkä ja 53 jaardia leveä (yksi jaardi on noin 0.91 metriä). Kentän pinnassa on erilaisia merkintöjä, joiden tarkoituksena on helpottaa pelin seuraamista ja tuomareidentyöskentelyä. Pienet viivat ovat jaardin välein ja koko kentän poikki menevät yleensä 5 tai 10 jaardin välein. Kentän molemmissa päissä on lisäksi 10 jaardia pitkät maalialueet. Kun hyökkäävä joukkue kuljettaa pallon vastustajan maalialuelle on kyseessä touchdown, eli maali.
Rugby eroaa Suomessa tutummasta soikean pallon pelistä, amerikkalaisesta jalkapallosta, monessa suhteessa. Näkyvin ero on suojusten puuttuminen. Rugbyn säännöt sallivat ainoastaan kypärän, hartiasuojat, alasuojat ja säärisuojat. Suojusten tulee kuitenkin olla molemmilta puolilta pehmeät, ja puristuksissa alle 0,5 cm paksut. Vaatteet ovat kestäviä, sillä niiden tulee kestää repimistä. Kengät muistuttavat jalkapallonappiksia. Nappulan maksimikoko on 18 mm. Toinen merkittävä ero amerikkalaiseen jalkapalloon on peliaika. Kun jenkkifudiksessa pelaaja kaadetaan tai tyrkätään ulos pelialueelta, peli katkeaa. Rugbyssa taas noudatetaan eurooppalaista juoksevaa peliaikaa.
Jo Britteinsaarten esimuodoista lähtien jalkapallo oli luonteeltaan ollut hyvin väkivaltainen peli, minkä hengen mukaisesti amerikkalaisessa jalkapallossa kiellettiin kaikenlaiset metallia sisältävät vaatteet ja varusteet vuonna 1894. Varusteissa on tapahtunut kehitystä, kun erilaisia suojavarusteita on sallittu loukkaantumisten estämiseksi. Vuonna 1890 pelaajien ainoa päänsuoja oli heidän kasvattamansa pitkät hiukset sekä nahkainen nenäsuoja. Vuonna 1896 otettiin käyttöön ensimmäiset nahasta valmistetut päänsuojukset, jotka kehittyivät ajan myötä korvaläpillä varustetuiksi lippalakeiksi. Nykyistä muistuttava metallinen suojakypärä esiteltiin vuonna 1917. Pakollisiksi kypärät tulivat yliopistopeleissä vuonna 1939 ja :ssä vuonna 1943. Nykyisin alan liitot suosittelevat muun muassa pakollisten varusteiden valvontaa, että pelaajilla on asianmukainen varustus pelissä.
NFL tulokset, livescore tulospalvelu
Lopullinen amerikkalaisen jalkapallon eriytyminen rugbystä alkoi Yalessa opiskelleen , joka sittemmin sai lisänimen sääntömuutosten myötä. Aiemmin jo Harvardin aloitteesta oltiin luovuttu rugbyssä käytetystä -rykelmästä ja otettu käyttöön tapa jossa palloa potkaistaan taaksepäin omalle joukkueelle. Camp uudisti tapaa vielä pitemmälle, kun päätettiin että aloitussyötössä pallo on valmiiksi hyökkäysvuorossa olevan joukkueen hallussa. Vuonna 1890 sallittiin pallon heittäminen kädellä nykytyyliin jalkojen välistä taaksepäin ja mahdollisuus potkaista poistettiin säännöistä vuonna 1913. Toinen merkittävä muutos oli vuonna 1882 käyttöön otettu sääntö, jonka mukaan pallon kanssa täytyi edetä vähintään viisi jaardia kolmella yrittämällä. Tähän vaikutti merkittävästi Princetonin käyttämä taktiikka Yalen otteluissa, jossa se viivytti peliä pitämällä palloa hallussaan yrittämättäkään pisteentekoa, mikä oli vastoin Campin alkuperäisiä tarkoituksia. Campin aloitteesta pelaajamääräksi vakiintui 11 puolelleen, silloinen uusi pistelaskusysteemi, jossa kuljetusmaalista eli sai kaksi pistettä ja potkumaalista viisi pistettä (vuonna 1909 potkumaalin arvoksi tuli kolme ja vuonna 1912 touchdownin arvoksi kuusi pistettä). Myös muita sääntöjä, kuten kentän viivoitus ja pelipaikkojen nimet, otettiin hänen ansiostaan käyttöön.
Livetuloksiin pääset suoraan Livescore linkistä
Peliaika on 2 x 40 minuuttia sekä tuomarin antama lisäaika. Pallon joutuessa ulos sivurajasta seuraa sivurajaheitto. Jos taas pallon kantaja joutuu taklatuksi kentällä syntyy jompikumpi aiemmin mainituista rykelmistä: ruck – pallon kantaja on maassa, tai maul – pallon kantaja on pystyssä. Yksi selvä ero jenkkifudikseen on myös syöttöpelissä. Amerikkalaisessa jalkapallossa on sallittua syöttää eteenpäin kerran kutakin yritystä kohden. Rugbyssa pallolinja on paitsiolinja, joten vain pallon takana oleville pelaajille voi syöttää. Pallon heitto eteenpäin on kiellettyä, mutta eteenpäin saa potkaista, joko itselleen tai jollekin joukkuekaverille, joka oli potkun lähtiessä pallon takana. Vielä yksi merkittävä ero näiden kahden lajin välillä on itse peliväline eli pallo. Amerikkalainen jalkapallo on pienempi kuin rugbypallo ja siinä on suipommat päät. Se on suunniteltu heittämistä silmällä pitäen. Rugbypallo ei tarvitse heitto-ominaisuuksia ja on siksi suurempi ja linjoiltaan pyöreämpi.
Ottelut Sarjat Tilastot Taulukot
Amerikkalaisessa jalkapallossa on lukuisia eri pelipaikkoja ja rooleja. Tärkeimmät erot ovat hyökkäys- ja puolustuspelaajien välillä. Sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa on lukuisia eri rooleja eri pelaajille. Hyökkäyksen ”aivot” on pelinrakentaja (QB) joka vastaanottaa aloitussyötön hyökkäyksen linjan keskimmäiseltä mieheltä eli (C) ja käynnistää pelin. Pelinrakentaja voi joko antaa pallon (HB/FB), joka etenee palloa kantamalla. Pelinrakentaja voi myös heittää pallon (WR) tai . Pelinrakentajalle vaihtoehtona voi olla oma juoksu pallon kanssa. koostuu viidestä pelaajasta. Näiden pelaajien tehtävä on avata puolustukseen juoksuväylä keskushyökkääjälle tai tehdä heittopeleissä suojausta pelinrakentajalle. Eri hyökkäysmuodostelmissa eri pelaajien käyttö vaihtelee runsaasti, ja jopa kahdella saman pelipaikan pelaajalla rooli voi olla erilainen.