F1 sai uuden voittajan! Kaikki iloitsivat Lando Norrisin puolesta


Noihin aikoihin F1-autoissa oli hieman ulkonäöllisiä eroja vuoden 1966-autoihin. Autojen runko oli ensimmäisenä Lotuksen lanseeraama kiilan muotoinen, ja autojen etu- ja takaosissa oli erinäköisiä siipiä. Kuljettajien pään yläpuolelle oli ilmestynyt suuri ilmanottoaukko. Myös renkaitten määrä vaihteli, sillä kaudella 1976 Tyrrell esitteli vallankumouksellisen 6-renkaisen -autonsa, jolla saavutettiin jopa voitto :ssä. Suurin mekaaninen muutos oli Ferrarin kausina 1974 ja 1975 käyttämät - ja -autot, joissa sijaitsi poikittain. Ferrari voittikin valmistajien mestaruuden kausina , ja kuljettajanaan itävaltalainen . -tallin -autolla Fittipaldi ja voittivat kuljettajien mestaruudet ja 1976, ja Ferrarin Lauda 1975 ja 1977. 1976 Lauda joutui vakavaan onnettomuuteen, jossa hän oli menettää henkensä ja paloi erittäin pahasti. Pappi antoi Laudalle jopa viimeisen voitelun. Kuitenkin vain 38 päivää onnettomuutensa jälkeen hän istahti jälleen Ferrarinsa rattiin.


Asiantuntija muistutti, että mestaritalli myös yllätti kaikki uudella autollaan.– Red Bull tuo aivan uuden autokonseptin tähän asti selvästi maailman parhaan F1-auton tilalle.

alkoivat Formula 1 -sarjan historian hankalimmat ajat. Ranskalainen tulokastalli tuli mukaan 1,5-litraisella turboahdetulla -autollaan. Vaikka turbo oli ollut sallittu jo 11 vuotta aikaisemmin, ei yksikään talli ollut sitä käyttänyt ennen Renaultia. Sen sijaan Lotus kehitti ensimmäisiä ja saavutti niillä jonkinlaista menestystäkin 1977 ja . 1977 Lotuksen autot olivat nopeita, mutta epäluotettavia. 1978 myös muut tallit ryhtyivät kehittämään maaefektiautoja, jotka mahdollistivat huomattavasti voimakkaamman . Kehitystyö tuotti tulosta, kun amerikkalainen voitti mestaruuden -autolla kaudella 1978. Lotus voitti myös valmistajien mestaruuden. Andrettista tuli ensimmäinen ihminen, joka on kyennyt voittamaan mestaruuden sekä -sarjassa että F1:ssä.

F1-sprintti tulee: Onko Kimi Räikkönen uudistuksen suuri voittaja?

Noihin aikoihin F1-autoissa oli hieman ulkonäöllisiä eroja vuoden 1966 autoihin. Autojen runko oli ensimmäisenä Lotuksen lanseeraama kiilan muotoinen, ja autojen etu- ja takaosissa oli erinäköisiä siipiä. Kuljettajien pään yläpuolelle oli ilmestynyt suuri ilmanottoaukko. Myös renkaitten määrä vaihteli, sillä kaudella Tyrrell esitteli vallankumouksellisen 6-renkaisen -autonsa, jolla saavutettiin jopa voitto :ssä. Suurin mekaaninen muutos oli Ferrarin kausina ja käyttämät - ja -autot, joissa sijaitsi poikittain. Ferrari voittikin valmistajien mestaruuden kausina , ja kuljettajanaan itävaltalainen . -tallin -autolla Fittipaldi ja voittivat kuljettajien mestaruudet ja 1976, ja Ferrarin Lauda 1975 ja 1977. 1976 Lauda joutui vakavaan onnettomuuteen, jossa hän oli menettää henkensä ja paloi erittäin pahasti. Pappi antoi Laudalle jopa katolisen käytännön viimeisen voitelun. Kuitenkin jo 38 päivää onnettomuutensa jälkeen hän istahti jälleen Ferrarinsa rattiin.

Epäonnistuttuaan kaudella Jim Clark ja uudella -moottorilla varustettu Lotus antoivat myrskyvaroituksen avauskilpailussa ottamalla kaksoisvoiton. Seuraavina kuukausina F1-sarjassa tapahtui paljon merkittäviä asioita. Huhtikuussa Lotuksen F2-talli ilmestyi Barcelonaan maalattuina Imperial Tobaccon puna-kulta-valkoisiin väreihin. Seuraavana viikonloppuna Jim Clark sai surmansa ajettuaan järjestetyssä F2-kilpailussa päin puuta. Toukokuun lopulla Monacon GP:ssä Graham Hillin -F1-autossa oli aerodynaamiset siipirakenteet, joita oli vielä tuolloin käytetty ainoastaan -autoissa. Clarkin kuolemasta huolimatta Lotus voitti molemmat mestaruudet, kuljettajana Graham Hill, jolle mestaruus oli uran toinen.

Kaikki suomalaiset F1-kuljettajat eivät ole maailmanmestareita, mutta hekin ovat saavuttaneet radoilla hienoja asioita. Ja upea saavutus on tietysti jo sekin, että pääsee ylipäätään ajamaan formula ykkösissä. Siihen yltää aniharva, oli kansalaisuus sitten suomalainen tai mikä muu tahansa.

Lotuksen ja Renault'n työ aloitti suurimman ja katkerimman taiston F1:n historiassa. Turbomoottorit olivat kalliita ja monimutkaisia, vaikeita kehittää ja rakentaa, ja niitä käyttivätkin lähinnä suurten autotehtaiden kuten Renault'n, Ferrarin ja uudelleensyntyneen Alfa Romeon tallit. Sen sijaan maaefektiautot olivat halvempia ja helpompia rakentaa. Lisäksi ne sopivat hyvin yhteen pienten ja halpojen -moottorien kanssa, joita käyttivät muun muassa Lotus, McLaren ja . Tämä kahden leirin jako näkyi myös poliittisella puolella: vastakkain olivat kansainvälinen autourheiluliitto ( johtajanaan sekä maaefektiautoja puolustanut tallien yhdistys , jota johti Brabham-tallin omistaja .


F1-vedonlyönnissä kuin mutu-tuntumalla voittajat valitsevien

Epäonnistuttuaan kaudella 1967, antoivat Jim Clark ja uudella -moottorilla varustettu Lotus myrskyvaroituksen avauskilpailussa ottamalla kaksoisvoiton. Seuraavina kuukausina F1-sarjassa tapahtui paljon merkittäviä asioita. Huhtikuussa Lotuksen F2-talli ilmestyi Barcelonaan maalattuina Imperial Tobaccon puna-kulta-valkoisiin väreihin. Seuraavana viikonloppuna Jim Clark sai surmansa ajettuaan järjestetyssä F2-kisassa päin puuta. Toukokuun lopulla Monacon GP:ssa Graham Hillin -F1-autossa oli aerodynaamiset siipirakenteet, joita oli vielä tuolloin käytetty ainoastaan -autoissa. Clarkin kuolemasta huolimatta Lotus voitti molemmat mestaruudet, kuljettajana Graham Hill, jolle mestaruus oli uran toinen.

Voittajat F1 liiga (@voittajatf1) • Instagram photos and videos

Kaikesta huolimatta tämä aikakausi oli ehkä Formula 1 -historian värikkäintä aikaa tietyssä mielessä. Ford-Cosworth moottorien edullisuus mahdollisti monien yksityisten tallien osallistumisen F1-sarjaan joko itse rakentamallaan tai ostamallaan rungolla. Tällaisia yksityistalleja olivat muun muassa , ja , jotka eivät saavuttaneet kovinkaan kummoista menestystä. Kuitenkin muun muassa , , , ja saavuttivat jonkinlaista menestystä ja satunnaisesti kykenivät haastamaan suurten autonvalmistajien tukemia talleja.

voittaja pääsi kokeilemaan minkälaista kyytiä F1 -veneen kyydissä saa

Italian ansioituneimman F1-journalistin tilitys tunnelmistaan, kun F1-urheilussa koettiin ensimmäistä kertaa Ferrarin voitto suomalaiskuskin ajamana sekä ruotsalaisen aikalaistoimittajan muistot historian ensimmäisestä suomalaisedustajasta F1-lähtöruudukossa Ruotsissa 1974.

Santander vei kilpailuvoittajat F1-kisoihin Monzaan

Kaikesta huolimatta tämä aikakausi oli ehkä Formula 1 -historian värikkäintä aikaa tietyssä mielessä. Ford-Cosworth moottorien edullisuus mahdollisti monien yksityisten tallien osallistumisen F1-sarjaan joko itse rakentamallaan tai ostamallaan rungolla. Tällaisia yksityistalleja olivat muun muassa , ja , jotka eivät saavuttaneet kovinkaan kummoista menestystä. Kuitenkin muun muassa , , , ja saavuttivat jonkinlaista menestystä ja satunnaisesti kykenivät haastamaan suurten autonvalmistajien tukemia talleja.